Pienet harmaat ja mini-musta...

...ovat eläneet yhteiseloa jo reilun viikon. Hyvin on kaikki sujunut, varsinkin kun kaikki ovat vielä hengissä ja hyvinvoivia. Viime viikolla tuota mini-mustaa ihmeteltiin ja opittiin tuntemaan tapoja puolin ja toisin. Pidin vapaata koulusta jotta saatiin olla mahdollisimman paljon yhdessä. Tällä viikolla sitten äiti on ollut Muskan kanssa alkuviikon ja minä nyt sitten loppuviikon. Hyvin on just sattunut koulu- ja työvuorot ettei toisen ole tarvinnut olla kauaa yksin. No onhan Kiia ja Merri tietysti läsnä ettei nyt ihan yksin tarvitse olla.

Viime viikolla vielä hieman pelkäsin mitä yksin jättämisen kanssa tulee kun neiti on hieman kärkäs käyttämään ääntään. Muistissa on vielä Merrin huutokonsertit alkuajoilta. Taisin pelätä aivan turhaa sillä neiti on ollut todella kiltisti omassa "karsinassaan". Ihmettelee hetken ja käy sitten nukkumaan omaan punkkaansa. Kotiinkin kun tullaan niin neiti juuri heräilee ja istuu portin edessä kiltisti, ja hiljaa. Vaikka Merri oli muuten äärimmäisen hiljainen pentu niin noissa asioissa se osasi kyllä mölytä ja mesota. Onneksi pennut ovat nopeita oppimaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Muska on todella nopeasti oppinut oman nimensä ja tule-käskyn. Kirmaa luokse todella reippaasti. Myös tarpeiden teko paikka on välähtänyt mieleen aika hyvin. Isommille tarpeille pyrkii ulos ja joskus on tosi kiire ja ei millään oo malttanut niin sitten käy pienemmällä hädällään papereiden päällä mitkä on, vain ja ainoastaan, hänen "karsinassaan". Muutaman kerran on vahinko sattunut lattialle. Onneksi on pienestä koirasta kyse niin lammikon siivoamiseen ei mene kuin pieni tovi. Ollaan pystytty olemaan todella paljon ulkona. Sisällä käydään syömässä ja lepäämässä periaatteella :) Tämän takia en enää halunnut talvipentua kun silloin on niin hankala olla ulkona pennun kanssa ja käydä ylipäätään missään.

Tämä meidän mini-musta on kyllä todella reipas tapaus. Jo ekana iltana hän viipotteli aivan tuntematonta taivalta (=takapihaa) pilkkopimeässä kuin vanha tekijä. Ei haitannut junakaan yhtään menoa. Sisällä piti päästä tutkimaan kaikki paikat, oli niissä sitten valot tai ei. Rappuset on aivan alusta asti ollut todella kiinnostavat ja niitähän meiltä löytyy muutamat kappaleet, sekä sisällä että ulkona. Hyvin nopeasti Muska oppi kulkemaan niissä vaikka "hissi"-apuakin olisi ollut tarjolla. Päättäväisyys taas kunniaan. Meillä on aina ollut tämä sama ongelma jokaisen koiran kanssa. Ylöspäin opitaan menemään nopeastikin mutt sitten mites pääsis alaspäin. Se on niin kivaa juosta yläkertaan ja sitten kun pitäisi tulla alas niin sitten sitä itketään ylärappusella. Onneksi meillä on sisällä yläkertaan huovalla päällystetyt raput niin niissä on todella helppo opetella. Jos ollaan tultu alas "hissillä" niin ollaan jätetty pentu yleensä 3 tai 4 rapulle niin siitä ne sitten osaa tulla todella hyvin alas. Samalla oppivat miten rapuissa mennään. Tänään ekaa kertaa Muska kulki raput kokonaan ylhäältä alas. Merri oli juuri näyttänyt mallia kuinka homma sujuu.

On hieman outoa kun talossa on jälleen uusi pentu. Nyt pystyy vertailemaan kumpaa Muska muistuttaa enemmin, Kiia vai Merriä. Ehkä enemmin Kiiaa kuin Merriä. On niissä kaikissa samaakin luonnetta mutt ovat kyllä aika hyvin yksilöitä. Joku teki jotain ja toinen toista. Muska on kyll ihan bravuuri noissa paska-ralli-bimbo-kohtauksissaan. Silloin häviää vähäinenkin järjen hippunen ja aivan armoton bimboilu alkaa. Juostaan, kaivetaan kuoppia, syödään multaa, juostaan, huudetaan vanhemmille koiruuksille, purraan, hyökkäillään lahkeisiin jne. Tähän yleensä tepsii kaikkein parhaiten pakkolepo. Ei muutakuin hetkeksi omaan "karsinaan" rauhoittumaan niin sitten jo uni maistuu kummasti. Pari tuntia sikeitä niin sitten ollaan taas rauhallisia ja hyvän tuulisia kaikki.

Viikko sitten Muska-Puska pääsi ekaa kertaa kunnolla ihmisten ilmoille, pikavisiitti kaupungilla. Hieman käpystelyä kirkkopuistossa ja kaupungin kaduilla. Kaikki oli kivaa ja ihmeellistä. Tosi reippaasti Muska katseli paikkoja ja ohi kulkevia ihmisiä. Rollamummo pankin edessä oli aivan parasta, sitä olisi ollut pakko päästä moikkaamaan. Harmittavaa kun joku oli laittanut jonkinlaisen hihnan kaulaan. Onneksi sitten pika-kampaaja-visiitillä oli paljon rapsuttelijoita ja ihailijoita. Tällä viikolla Muska pääsi ihmettelemaan mätsäri-meininkiä ja kannustamaan Nomia pentukehässä. Koska hän on niin pieni vielä niin ihan siellä laitamilla oltiin ja osaksi sylissä. Kunhan sai hieman haistella fiiliksiä ja kuunnella toisten koirien ääniä. Tänään oli sitten taas pika vierailu kaupungilla, satamassa oikeastaan. Hieman käpystelyä laiturilla ja sitten istuskelua casinopuistossa. Hieman nukkumatti haittasi meininkiä kun toista väsytti aivan mielettömästi. Lähdettiin siis kotiin ja päästettiin toinen päiväunille.

Muutaman kerran Muska on päässyt hihnalenkille kodikadulla, mutta muuten ollaan käyty esim. Hanhiksella tai metsälenkillä. Siellä koirat saa olla irti ja jokainen saa liikkua omaan tahtiinsa. Muska on todella reippaasti kulkenut pikkulenkit ja kirmaillut kummasti Kiian ja Merrin perässä. Tämä ei todellakaan ole mikään perskämpänen vaan menee edellä tai sitten jää tutkimaan jotain pitkäksikin aikaan taakse. Tänäänkin piti hieman huhuilla kun meinasi lähteä tutkimaan jotain vähän turhan pitkälle kulkuväylältä ja aika kaukana miun takana.

Mites sitten meidän pienet harmaat... Kiia oli alussa hieman ett ahaa...pentu. Ok! Ei sen kummempaa. Leikkivät jonkinverran keskenään mutt ei todellakaan ottanut omaksi pennukseen kuin Merrin. Merri taas... Sen maailmakuva hieman romahti. Ei oikein osaa suhtautua Muskaan vielä kunnolla. Sietää kyllä mutt ei oikein hae minkäänlaista kontaktia siihen. Haistelee ja tutkii mutt muuten, yäk! Merri tykkäis jos Muskalla ois palautusoikeus. Eniten Merriä varmaan häiritsee se kun joudun komentamaan tai kieltämään Muskaa jostain. Merri on aina ollut todella herkkä sellaiselle ja tulee aina lepyttelemään ettei hän ole mitään tehnyt jne. Onneksi on päivä päivältä parempaan suuntaan menossa. Aikaisemmin Merriä ei saanut mikään pentu edes vilkaista niin tänään sitten Muska kiskoi Merriä jo hännästä. Merrin ilme oli kyll näkemisen arvoinen, oli vähän ett WTF. Onneksi pennut kasvaa ja Muskasta kehittyy varmasti todella hieno aikuinen. Tuossa vuoden vaihteen jälkeen Merrin mielestä Muska on tosi kiva ja sille voisi hieman sirkuttaa. Silloin tämä pentuvaihe on vain muisto.

Sataman laiturilla

Muska on ihanan reipas. Se rakastaa ihmisiä, tuttuja ja vieraita. Se on heti tunkemassa syliin ja pusuttelee aivan mahdottomasti. Meillä on nyt käynyt muutamia kavereita moikkaamassa mini-mustaa ja toinen on ollut aivan onneissaan. Tämä on juuri se ominaisuus mitä olen todella kaivannut tulevalta nartulta. Avoimuutta, taistelutahtoa, itsenäisyyttä mutt kuitenkin palveluhalua. Ja tässä mini-mustassa on myös roima annos omaa tahtoa ja isoo egoa. Ei paljoa kumarra ja nöyristele. Ei tietysti hypi silmille mutt kyllä pitää näyttää kumpi on ylempänä, ja tämä koskee kaikki ihmisiä sekä koiria. Kiia Muska kunnioittaa hyvin, eikä todellakaan edes yritä mennä sen kupille mutt Merri raukka. Toinen kun ei ole kunnolla tehnyt selväksi kuka määrää niin Muskahan on aina menossa sen ruokakupille ja söis sen ruuan. En päästä sitä sinne koska muuten Merri vain ahmis ruokansa ja varmaan yrjöis sen jälkeen. Toinen ei vielä osaa kertoa mistä kana pissii.  Ehkä siinäkin tulee vielä muutos.

Lopuksi vielä videonpätkää Muskan ja Nomin leikkihetkestä: