Reilu viikko ollaan eleilty pienen "smurffin" kanssa ja oikein rattoisasti aika on mennyt. Saan kiittää pomoani että sain talviloman jälkeen pitää vielä yhden viikon omaa lomaa. Ikävä kyllä se tuppaa näkymään myös pankkitilissä, joten ei muuta kuin vyötä hieman kireämmälle seuraavat pari kuukautta.
Merrin kanssa ollaan ahkerasti käyty tutustumassa uusiin paikkoihin ja tutkittu uusia asioita. Ensimmäiset pari päivää oltiin ihan vain kotosalla ja kuulosteltiin ääniä meidän omalta "takapihalta" (= 5mx5m). Maanantaina lähdettiinkin sitten heti kaupungille ihan kahdestaan. Jätettiin Kiia kotivahdiksi. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Musti&Mirri; mukaan tarttui pienempi pentupanta ja uusi kevythäkki. Meidän Golfin takakontti on niin umpijäässä niin koirat matkustelee takapenkillä. Kiia onneksi osaa olla aloillaan mutt kakara sai mennä kevythäkkiin matkustelemaan. Kyllä oli huuto kova kun hänet laitettiin häkkiin eikä päässytkään matkustelemaan etupenkille; korvat soi melkein vieläkin. Mustissa&Mirrissä Merri oli oikein mallikelpoisesti. Suurimman osan ajasta oli miun sylissä ja sai katsella sieltä mitä ympärillä tapahtuu. Sitten seisoskeltiinkin kassatiskillä liikkeen omistajan bortsujen ihaillessa pientä poikaa.
Matka jatkoi sitten keskustaan ja Faunattareen. Siellä käytiin taas keräämässä faneja; tutustuttiin samalla rottiin ja muihin jyrsijöihin lasin takaa. Olisi varmasti ollut vilinää jos ois samaan tilaan päässyt. Oltais päästy testaamaan luontaisia aisteja :)
Kotia päin lähdettäessä kipaistiin vielä nopeesti Emotionin kautta, jotta omistajakin sai jotain. Siellä otettiin taas hienoa pöytätyöskentelyä kuten Faunattaressa :) Kaikki tilaisuudet pitää käyttää hyödyksi... pöytä ja ihmisiä!
Merrin kanssa ollaan myös käyty mm. mummolassa, pari kertaa uudelleen kaupungilla, optikolla ja mun työpaikalla. Eiköhän sitä vielä keritä tällä viikolla vaikk mihin. Onneksi Merri on niin reipas autossa ett sen kanssa on oikein ilo liikkua.
Kiian kanssa ollaan yritetty järjestää meidän omaa laatuaikaa. Lenkillä ollaan käyty, kiipeilty lumivallien päällä, heitetty lumipalloja ja tietysti otettu agilityä. Ihan niin useasti ei olla selvitty ottamaan kuin olisin halunnut. Pikkaisen tuo kakara on verottanut omiakin voimia. Viime epiksien jälkeisenä aamuna käytiin pikaisesti ottamassa tuntumaa kisailijoiden rataan. Ihan hyvin meni, keppeihin jouduin laittamaan tueksi kaksi verkkoa kun ne oli ihan radan lopussa ja seuraava este oli sellaisessa kulmassa et malttaako suorittaa kepit loppuun.
Oma treenivuoro oli viime torstaina ja se tuppas menemään niin blörinäksi kuin vaan voi. Taas kuumeni liikaa ja senhän nyt tietää et silloin ois melkein parempi kuin kävelis hallista ulos ja lähtis tunnin lenkille. Kiia meni vähän tukkaputkena mentaliteetillä; käsimerkit, ai mitä ne on. En näe enkä kuule. Tässä on syy minkä takia Kiia ei tuu ikinä kisatilanteessa katselemaan muiden suorituksia. Höyrykattila pimahtaa pahemman kerran ja hienosäätämiset voidaan heittää romukoppaan ihan suoraan. Meiän pitää lähteä radalle ihan puuntakaa niin silloin menee todella loistavasti.
Tos lauantaina käytiin hallilla niin meni todella hienosti eri kepit, etsi putken pään vaikk se oli hieman piilossa, irtosi hyvin ja meni puomin ja kepit hyvin vaikk ohjasin kaukaa. Hallissa oli myös toinen koirakko niin ei sekään häirinnyt. Ei Kiia kyll yleensä muista niin häiriinny jos ne ei oo samalla radalla kuumentamassa sitä. Saa toisella radalla treenata ihan kuinka moni tahansa.
Pitää vaikk huomenna selvitä aamupäivästä hallille jotta ollaan taas iskussa seuraavissa epiksissä mitkä on tän kuun lopussa. Mutt sitä ennen me lähdetään tänäiltana Kiian kanssa hiihtämään, vetohiihtoa Pappilanniemeen Milanin ja Lilin innostamana. Toivotaan ett tullaan sukset ja jäsenet ehjänä takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti