..., ainakin jos seuraa noita pakkaslukemia ulkona. Onhan se ihan kiva että aurinko paistaa ja joka puolella on kaunis luminen talvimaisema. Mutt hei pientä rajaa jo pikku hiljaa. Tällainen meininki alkaa kyll jo tökkiä. Mitään ei oikein voi tehdä; ei pääse treenaamaan agia, ei hiihtämään, ei juoksemaan eikä muutenkaan voi nauttia pitkiä aikoja ulkoilmassa. Kun lähtee ulos niin menee varmaan 10 min kun laittaa itselle ja koiralla päälle. Ompahan ainakin uutena vuotena tehdyt fleecetossut ahkerassa käytössä. Hyvä niin, ei niitä oo kaapissa säilytettäväksi tehty.
Meill ois torstaina luvassa vuoden ensimmäiset epikset agissa. Tarkoitus olis sinne mennä! Saa nähdä kuinka oikein käy kun pakkanen laskee jopa -15 asteeseen sille päivälle. Eipä oikein kerkee käyä treenaamassa sitä ennen ku koko ajan mittari keikkuu -20 paremmalla puolella. Johan sinne halliin jäätyy kun torakka. Kyll ollaan niin kateellisia joillekin siitä lämpimästä hallista. Tarkoitus olis näissä epiksissä osallistua myös kilpailijoiden luokkaan et päästäis eka kertaa kokeilemaan keppeja "kisassa". Mutt jos joudutaan kylmiltään menemään niin saa nähdä kuis mein käy.
Jos nää pakkaset säilyy tällaisina niin Kiian kanssa tulee kyll ihan kiitettävästi taukoa, vissiin koko viime vuoden edestä. Täs kuussa ei olla ihan kauheest keritty ottamaan, ja jos helmikuusta ennustetaan vielä kylmempää niin ei mitään toivoa ja sitten maaliskuussa olis Kiian leikkaus (akkojen vaivat unohduksiin). Varmaan kunnon treenaaminen menee siis huhtikuulle. Onneks silloin lämpotilankin pitäis olla hieman korkeampi kuin nyt :) Ainakin toivossa on hyvä elää.
Kyll tuo pakkanen jotenkin taitaa vaikuttaa koiriin kun Kiiakin tykkää oikein mielellään vain makoilla sängyllä eikä sillä oo missään välissä kiire ulos. Kai ne on talvilevolla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti