Muska "The Mamma-koira" vietti viimeisen mammalomansa Varkaudessa ja kun pennut olivat 7 vkoisia, neiti palasi jälleen kotiin. Voi sitä riemua ja helpotuksen kun Muska tunnisti ketä ovesta tuli sisään. Tajusi heti, että nyt häntä tultiin hakemaan ja hän pääsee takaisin kotiin harmaiden tykö ja nukkumaan omalle paikalle äitini tyynyn viereen. En tiiä kumpi oli helpottuneempi ja iloisempi jälleennäkemisestä, äitini vai Muska. Niin oli omalla äidilläni ikävä hänen omaa prinsessaa.
Muska pyöräytti siis kaksi poikaa joista oli kasvanut oikein hienoja ja tomeria poikia. Trikkipoika oli veljeensä pikkaisen pienempi mutta sitäkin omanarvon tunteva. Ei pelännyt mitään, oli rauhallinen, pitkäpinnainen mutta osasi kyllä antaa veljelleen kyytiä kun mitta tuli täyteen. Trikkipojasta kuullaan varmasti sillä hän jäi tuttava piiriin ja kasvattaja jätti siihen jalostusoikeuden. Merlepoika oli perinyt isältään hieman raamikkaammat hartiat ja isomman kokonsa ansiosta tykkäsi jyrätä veljeään koko ajan. Pikku kiusanhenki! Merlepoika matkasi sitten Seinäjoelle ja toivon mukaan kuullaan hänestäkin jotain, ainakin kasvattajan facebook-ryhmän kautta!
Muska on palautunut pennutuksesta todella hyvin. Ensimmäisinä kotiintulopäivinä piti hieman ottaa ylimääräistä maitoa pois mutta muuten ei mitään. Toinen oli aivan innoissaan kun näki vanhat harmaat kaverinsa ja ei aikaakaan kun Kiian kanssa vedettiin jo rallia niin ulkona kun sisälläkin heti kun silmä vältti. Merri nyt on suhtautunut tyynen rauhallisesti Muskan kotiin paluuseen. Aatteli varmaan että "sieltä se niskassa roikkuva pomottaja taas saapui"! Kiia ja Merri pitivät Muskan paikkaa tokoryhmässäkin joten pari vkoa kotiutumisesta neiti sievänen on päässyt jo treenaamaan. Ja mikä parasta neidissä on niin into ja tekemisen halu ei ole koskaan hävinnyt. Ei oo koskaan sanoa että meidän neitien kohdalla juoksut tai ilma olisi vaikuttanut millään lailla tekemisen intoon. Kotona voidaan olla ihan rauhassa ja nukkua, mutta heti kun otetaan treenikamat esiin niin silloin ollaan valmiina kun partiolainen. Ainut milloin juoksukierto on vaikuttanut Muskaan niin juuri ennen juoskuja. Silloin iskee adhd kausi ja hajut vievät mennessään. Silloin on vaikea saada keskittymään ns tylsiin juttuihin, esim. näyttelykehään. Kerran tein sen virheen että vein alkujuoksussa olevan Muskan kehään ja siitä ei tullut yhtään mitään. Pää pyöri koko ajan eikä kestänyt muutenkaan paikallaan. Namit ei kelvannut ja uroksia kehän laidalta vaan piti kyttäillä. Sen jälkeen ollaankin käyty juoksujen jälkeen milloin neiti on itse rauhallisuus. Seisoo vaan paikallaan eikä mitään ylimääräistä. Oikea laupias samarilainen, niin helppo kuin ajatus. Saa nähdä miten hormonit tasoittuu kun neiti pääsee narttujen vaivoistaan. Sitten jännätään miten turkin käy... 
Muska jatkaa siis siihen mihin jäi ennen pentuja eli tokoilua ja muuta pientä puuhaa pitääkseen porukan virkeenä. Jos tossa kesällä taas kokeilis onko neiti unohtanut agilityn aivan tyystin. Siitä voi tulla aika hauskaa. Vkon päästä on muutenkin sm-kisat ja sinne mennään tänäkin vuonna vaan katsomoon ja ketyksi sunnuntaille. On kivaa päästä tsemppaamaan vanhaa kaveria kuka kisaa ekaa kertaa sm-kisoissa.
Muutama sananen vielä Muskan tytöistä.... Mimmi sai viimeisen LUVA nollan ykkösistä ja näin sertin kakkosiin. Onnittelut siitä Mimmille ja Katille hyvästä työstä. Mimmi ei ollut mammalomalla talvella vaan hänen ohjaajansa oli. Nyt kuitenkin molemmat pääsevät kunnolla keskittymään aksailun riemuun ja yhdessätekemiseen. Sitten terveystuloksiin Muskan toisesta pentueesta... tytöt Silkki sekä Rokka ovat käyneet luustokuvissa ja parasta mahdollista tulosta saatiin tälläkin kertaa eli lonkat A-A ja kyynäreet/polvet 0-0. Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan että Muskan loputkin pennut eli pojat saisivat samat tulokset.
